Arkea ja juhlaa

Päivän espanja: "mi Peru, mi Peru, tiene tres regiones tiene tres regione, costa, sierra y selva..." - lauletaan tätä lasten kanssa... Minun perussa on kolme aluetta, rannikko, vuoristo ja viidakko.. 


Arki rullaillee, host perheessä olen löytänyt oman paikkani ja työpäivät sujuu tutulla rutiinilla. Tosin erinnäisiä juhlia on ollut melko tasaisesti vähintään puolen kuukauden välein, äitienpäivästä lähtien, niin töissä kuin perheessäkin. Äitienpäivä, johtaja nunnan sntymäpäivä, hostsukulaisten syntymäpäiviä, isänpäivää, Pachacamacin turismin päivän juhlaa, ja nyt Perun itsenäisyyspäivä juhlaa.

Monet asiat täällä Pachacamacissa ovat hyvin erilaisia verrattuna elämääni Huanucossa, niin töissä kuin kotonakin. Huanucossa osallistuin kotitäihin ja kävin perheenäidin kanssa lauantaisin markkinoilla, tunsin myös olevani osa tätä pientä perhettä, söimme ruuat yhdessä ja keskustelimme. Pachacamacissa homma on aivan toinen. Perhe on iso ja sukulaisia tulee ja menee, kaikki syövät omina aikoinaan, tosin ruoka/olohuone ei ole koskaan tyhjllään ja televisio on aina päällä. Välillä tunnen itseni täällä pelkäksi vapaamatkustajaksi. Minun ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä, jos vain yritänkin pestä omat astiani ruuan jälkeen, joku tulee pysäyttämään minut ja sanoo hoitavansa tiskit. Kukaan ei myöskään seuraa tulemisiani taikka menemisiäni ja huoneeni yläkerrassa on hieman muusta taloudesta eristyksissä. Täytyy sanoa että molemmissa perheissä on omat hyvät ja huonot puolensa eikä toinen ole mielestäni toista parempi ainoastaan vain hyvin erilainen.

Arki töissä on hyvin samanlaista päivästä toiseen ja olenkin tainnut jo aiemmassa postauksessa kuvailla tuon tyypillisen päivän. Pääasiassa olen 2-3 vuotiaiden ryhmässä, mutta välillä olen ollut auttamassa myös 3-4 vuotiaiden ryhmässä. Tuo 2-3 vuotiaiden ryhmäni on kaikkein pienin kaikista päiväkodin neljästä ryhmästä. Yhdeksän lasta käy vakituisesti, minkä lisäksi on neljä lasta jotka saattavat ilmaantua paikalle parikertaa kuukaudessa. Muissa ryhmissä lapsia on päälle 20. Oman ryhmäni lapset olen oppinut tuntemaan melko hyvin ja he ovat myöskin hyvin suloisia varsinkin aamuisin kun tulen paikalle ja kaikki huutavat `Susa´ ja juoksevat halaamaan minua.

Nyt mennään noin puolessavälissä kouluvuotta, joten on aika pitää kahden viikon loma, ja se onkin hyvä aloittaa juhlimalla Perun itsenäistymistä. Viralliset juhlaäivät on 28 ja 29 heinäkuuta ja miten tätä kouluissa juhlitaan on että laitetaan kaikki lapset marssimaan... 28. päivä meidän päiväkoti marssii ympäri Pachacamaccia muiden päiväkotien ja koulujen kanssa ja tätä varten ollaan nyt harjoteltu koko mennyt viikko. No eihän naitä saa ees pysymään suorassa jonossa, joten aika katastrofaalinen idea mun mielestä..

Perjantaina meillä oli juhlat joissa myöskin juhlittiin Perun itsenäisyyspäivää, mutta tällöin juhlittiin Perun eri alueita. 2-vuotiaiden ryhmä oli Sierra-vuoristo, 3-vuotiaat Selva-viidakko, 4-vuotiaat Mar Peruano-Meri ja 5-vuotiaat Costa-rannikko. Lapset pukeutu oman alueensa mukaisesti ja vanhemmat valmisteli alueelle tyypillisä koristeita, tansseja ja ruokia. Lasten puvut tehtiin kierrätys materiaalista ja niiden kanssa käytiin kanssa kävelemässä ympäri katuja.

 Vanhemmat hoiti koristelut ja tää mun ryhmän juttu oli aika säälittävä noiden miden rinnalla, tosin meillä ol myös vain 4 vanhempaa mukana. Mutta mä piirsin laaman :D

Ecuador

Sillon kun suomesta matkaan lähdin minulla oli ainoastaan menolippu Peruun. Lentokentällä ilmoitettiin että tarvitsen jonkunlaisen lipun, jolla todistan myös lähteväni maasta pois, minkä takia silloin ostin lentoliput kesä-heinäkuulle Ecuadoriin. (Nyt olen kyllä jo myös hankkinut suomeen paluu lipun,21.12, jouluksi kotiin). Ecuadorin matka oli tarpeellinen myös vielä viimeisen kerran uuden viisumin hankkimiseen, joka tämän reissun jälkeen riittäisi koko loppu ajalle.

24.6 lähdinkin matkaan ja enismmäistä kertaa aivan yksin maahan, jossa minulla ei ollut ketään yhteishenkilöä taikka tuttua, ja tätyy myöntää että alkuun vähän jännittikin :D Kaikki sujui kuitenkin lähes ongelmitta ja reissu oli sanoinkuvaamattoman mahtava!

 Tähän pieni(kuvatäytteinen) matkakertos :) 

24.6 lento Limasta Quitoon (Ecuadorin pääkaupunkiin Andeilla n. 2,9km merenpinnan yläpuolella)

Iltapäivän kiertelin Quiton historiallista keskustaa. Olin varannut yön hostellista nimeltä Secret Garden, jota monella nettisivulla on kehuttu ja nyt minäkin kehun :D Hostelli on todella hyvällä paikalla lähellä keskustaa, paikka on siisti ja sängyt mukavat ihmiset ystävällisiä. Kaiken kruunaa kattoterassi ;p Paikka oli täynnä reppureissaajia ja vaikka yksin olinkin matkalla en ollut yksinäinen. Tutuistuin moniin ihmisiin useista eri maista jotka olivat kiertämässä lattareita ja oli mukava vaihdella kokemuksia.

                                          

 25.6: Hostellin alakerroksesta löytyy matkanjärjestäjä, jolta kävi varaamassa tälle päivälle paikan Quilotoa kierrokselle. Quilotoa on hieman Quiton eteläpuolella sijaitseva aktiivinen tulivuori (n.4km mpy), jonka kalderan täyttää järvi. Kaldera mudostui 800vuoden takaiseen erittäin voimakkaan (VEI-6) purkauksen seurauksena. Maisemat oli mielettämät ja alas järvelle meno jopa ihan hauskaa, mutta ylösnousu oli yhtä helvettiä... Reitti oli kiemurteleva, erittäin jyrkkä ja polun hiekkakerrokset ei ollut mitenkään idealii kiipeys alustaa. Lisäksi kauheesti en oo noihin korkeuksiin totutellu, joten kun vihdoin päästiin ylös olin ihan puhki. Tosin oli se sen arvosta!

Kun oltiin palaamassa Quitoon, huomattiin matkanvarrella härkätaistelu, joten pysähdyttiin kattomaan. Ei se ollut sellasta kuin espanjassa että yksi heppu, punasen lakanan kanssa vastaan härkä, vaan sellasta että monta tyyppiä on samaan aikaan härän kanssa isossa aitauksessa, useat hieman humalassa, ja hätyyttävät härkää. Sitten jos härkä hyäkkää kohti niin juostaan aidalle ja kiivetään härän ulottumattomiin.

Koko pikku kylä oli paikalla

 Illalla reissun jälkeen otin bussin kohti Lago Agriota sillä seuraavana aamun  oli tarkoitus aloittaa 5 päivän melontaretki Cuyabenon sademetsään. Päätie Quitosta Lago Agrioon oli katki maanvyörymän takia minkä vuoksi matka olisi hieman normaalia pitempi, arviolta 10h yhteensä. No matka oli pikkasen pidempi....

26.6 Herään yöllä muutamaan otteeseen ja ihmettelen miksi bussi seisoo paikallaan. About 6 aikaan aamulla miulle selviää että ollaan Bañosissa, n. 3h Quitosta ja että ollaan seisty täällä klo. 1 asti aamulla. Tällekkin reitille osui maanvyörymä... Bussista pääsi poistumaan mutta hirveästi ei viitsinyt lähteä kiertelemään sillä tieto oli että kyllä tästä vielä liikkeelle päästään, mutta mitään tietoa ei ole että milloin. Joten kävin lähikaupassa ostamassa syötävää ja istuskelin joko bussissa tai sen ulkopuolella.

Kyllä siitä aikanaan päästiin liikkeelle ja saavuttiin Lago Agrioon 7 illalla, 21 tunnin bussimatkan päätteeksi. Aluksi hieman hermostutti sillä retkeni alkoi 9 aamulla, mutta viestiteltyäni matkan järjestäjän kanssa sovimme että voin aloittaa matkan seuraavana päivänä. Muutama osallistuja oli peruuttanut ja kaksi oli tullut lentäen, joten he aloittivat jo silloin kun oli tarkoitus. Kolme muuta henkilöä ryhmääme saapuisi vielä samana päivänä kuin minä. Matkanjärjestäjäni oli muuten suomalainen, mikä oli aika hauska yhteen sattuma :D

27.6-1.7 Vietin sademetsässä. Lyhyesti fiilisteltynä sanon että oli aivan uskomatonta! Paikka jossa olin on nimeltään Cuyabenon luonnonsuojelualue, joka on jaettu aleisiin niiden käytön mukaan. On korkean tason suojelualueita, luonnontieteellisiä tutkimusalueita, turisti käyttöön tarkoitettuja alueita ja alkuperäiskansoille varattuja alueita, missä ainoana alueena metsästys ja maanviljely on sallittua heimolaisille. Tällä alueella missä oltiin kaikki heimot pitävät yhteyksiä ulkomaailmaan, mutta syvemmältä amazonin uumenista löytyy paljon heimoja, jotka elävät täysin eristyksissä.

                                     
Ajettuamme pari tuntia Lago Agriossa, viidakon reunalle, ajoimme vielä pari tuntia moottoriveneellä syvemmälle viidakkoon. Alun perin mun oli tarkoitus meloa koko tämä matka ja telttailla yö, mutta bussijupakan takia menin suoraan lodgelle jossa yövyttiin. Sain kuitenkin viettää paikalla kaikki viisi päivää ja viimeisenä päivänäni kun kaikki muut oli lähtenyt, melottiin oppaan kanssa alueelle minne yleensä ei turisteja edes viedä.

Lodgella, jossa me yävyttiin, saatiin kolme kolmen ruokalajin ateriaa päivässä. paikka oli todella mukava ja yöt nukkui mukavasti viidakon äänten seassa. Mun huoneessani ei käynyt yllätysviraita parin pikku ötökän lisäksi, mutta naapurin huoneessa viihtyi kaksi lepakkoa xD Päivisin melottiin pitkin jokea , jonka varrella oltiin, ja sen sivu puroja. Välillä mentiin myös moottoriveneellä.

 Osa alueista jotka olivat veden peitossa, tuolla ollessani, kuivuvat tammi-helmikuussa, kun viikossa sataa ainoastaan n. 3-4 kertaa. Tällöin esimerkiksi kuvissa näkyvillä vedessä kasvavilla puilla on mahdollisuus levittäytyä. Joki ja sen varrella olevat isommat järvet eivät kuitenkaan kuivu :D

 Kuvassa Henna-puu, jonka hedelmistä (nuo pallerot) tehdään henna tatuointeja.

Parina iltana melottiin ympäri lähellä olevaa järveä. Auringonlaskut oli aika hyvin pilvien peitossa, mutta onnistuttiin näkemään vilaukselta pinkki jokidelffiini :) Nämä yksilöt eivät kuitenkaan hypi, kuten merelliset delffiinit, joten ei niitä valitettavasti myöskään aivan kokonaan nähnyt. Näin myös ainakin 5 eri apinalajia, lukuisia lintuja ja enemmän ötököitä kun tarpeeksi. mm semmosen kämmeneni kokosen hämähäkin...

 Yhtenä päivänä vierailtiin paikallisen Siona- heimon luona. Heimot pysyvät pieninä arinsadan ihmisen ryhminä, ja ainakun heimo kasvaa liian suureksi, yksi tai muutama perhe voi muuttaa muista kauemmaksi. Lapsia heimoissa on paljon ja 7-10 lasta per nainen on tavallista. 

 Yksi heimon naisista opetti meitä tekemään jukka leipää, tai maniokki leipää en ole varma oikeasta käännöksestä (yuca). Hommahan sitten tehtiin ihan alusta. Ensin kiskottiin maniokit maasta. Kuorittiin ne ja pestiin.

 Seuraavaksi höylöttiin ne höttöseksi muussiksi, joka näytti aivan juustolta. Alunperin ihmiset täällä käyttivät teyttyä teräväpiikkistä puuta höyläykseen, mutta nykyään tämä heimo saa mm. erinnäisiä lahjoituksi, kuten länsimaisia tavaroita ja vaatteitä, joten nykyään he käyttävät rei´itettyjä rautalevyjä.

 Mömmöstä puristettii kaikki vedet ulos

 Ja sitten se vaan laitettiin paistumaan

Vähän ajan päästä se onkin valmista ja syötävää ihan pelkästään. Oli kyllä hyvää, varsinkin kun laittoi hilloa päälle 

 Tässä oli maja jossa me kokkailtiin. Talot oli joka tälläisia tai sellaisia kuin tuossa alhaalla.

 Tää tipu ei tykänny kun otin kuvan..

 Monet ihmiset näistä heimoista tekevät töitä turistien kanssa, mm. meidän moottorivene kusi tuli tästä kylästä. Tässä hän esittelee meille koka-puun lehtiä.

 Laiskiainen

 Seuraavaksi mentiin käymään shamaanin luona. Tämän perheellä oli apina lemmikkinä ja se oli hyvin kiinnostunut mun pussista jossa kannoin kameraa.

 Sen kanssa leikkiminenoli ihan niinkuin koiranpennun kanssa, ainoastaan se osasi kiivetä :D

 Shamaani opetti meille sen työstä, sekä hoitotavoista, sekä lääkekasveista. Hän myös lauloi meille puhdistuslaulun, jonka hän oppi hallusinaatiotilassa.

 Suomihirvi xD

 Lodge

 Mölyapina

 Tuolla ruohikossa oli nukkumassa kaimaani. Mentiin melko läheltä ja yhtäkkiä kaamea pläjäys ja se lähti uimaan karkuun. Opas arvioi pituudeksi n. 4m. Muuten kaimaaneita näkyi pimeällä, kun taskulampun valolla osui punaisena kiiltävään pisteeseen tiesi että siinä on kaimaanin silmä.

 Tää pikkuveikko oli kerällä puussa, n.5m. Nähtiin myös vauva anakonda, joka aikuisena voi kasvaa jopa 10 metriseksi.

 Uimassa sai käydä kunhan oli valoista

 Kuningaskalastaja, näin myös kolibreja

 Tukaani

 Tuolla on käärme mutta se ei vaan näy

 Leikin tarzania

Käytiin myös viidakkokävelyllä. Sinne en ottanut kunnon kameraa mukaan, sllä ylitettiin pieni suo, joka olisi mahdollisesti syvimmillään vyötäisiin asti. Melko hyvin päästiin kävelemään tuon suon yli kaatuneita puita pitkin, mutta usein nuo puut olivat hyvin kapeita ja yllättäen liukkaita, joten veteen kaatuminen oli hyvin mahdollista. Ja mähän kaaduin. Mutta vaan kaksi kertaa ja ne oli enemmänkin horjahduksia, sain vettä korkeimmillaan puoleen reiteen asti. Tosin horjahtaessani ensikerran olin juuri ottanut kuvan pikku taskukamerallani, mikä siksi oli yhä kädessäni ja se käväisi sukeltamassa. Vain sekunnin uinti oli mutta silti se taisi kuolla, ainakaan se ei ole näyttänyt mitään elonmerkkejä.

Viidakon jälkeen palasin Quitoon (tällä kertaa matka meni siinä kymmenessä tunnissa) Siellä vietin kaksi päivää, kävin päiväntasaaja monumentilla, Pululahua tulivuorella, sekä eri puistoissa ja planetaariossa.

 Tämä monumentti on itseasiassa pari sataa metriä liian etelässä täydellistä 0'0''0''' astetta, mutta toisaalta päiväntasaaja ei ole sentin vaan n. 5km levyinen, joten päiväntasaajalla ollaan.

Pululahua tulivuoren kaldera on halkaisijaltaan n. 4km ja tuo kaldera on asutettu. n. 200 ihmistä asuu siellä.

 Sitten menin yhdeksi yöksi Bañosiin, missä kävin tekemässä Zip-line:nin. Siitä mulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta se on siis se juttu missä olet kiinni linjassa ja liut alaspäin. Rakastin sitä. Vedettiin yhteensä 6 eri mittaista linjaa, ja kaksi niistä vain roikuin, kaksi menin lentokone asennossa ja kaksi riipuin pää ylösalaisin lepakko asennossa :D

Lopuksi vielä yksi yö Quitossa, mistä 6.7 lähdin lentokentälle. Aluksi lensin Guyaquilliin Ecuadorin etelä rannikolla, missä mua odotti mukava 11h odotus, seuraava kone lähtisi 7.7 klo.5.30. Iltapäivän vietin kaupungilla, mutta illaksi palasin kentälle. En saanut mennä turvatarkastuksesta vielä läpi joten istuin mukavaan ravintolaan, jossa valtasin pienen sohvan, ja nettiyhteyden ansiosta viihdyinkin siellä oikein hyvin kunnes oli aika jatkaa matkaa takasin Limaan. Herra paavi muuten lensi tuin saman Quito-Guyaquil matkan n.1h mun perässä, minkä takia kaikkialla oli hirveet ruuhkat.

Kiva jos kiinnosti, tässä mä vielä leikin apinan kanssa :D